Kolumnisti puhuu siitä miten lomalla palataan juurille, on se sitten mökille tai historiallisiin kaupunkeihin. Ja miten monet tekijät nykyelämässä kannustavat merkityksettömään juurettomuuteen.
Paljolti tuttua ja itsestäänselvää, osin vetää vertauksissa mutkia suoriksi, mutta sanoittaa ajatuksensa kauniisti ja tavoittaa mielestäni hyvin tämän puolen ihmisten pahoinvoinnista.
Omalla kohdallani oon huomannu et lomalla, oli se sitten mökillä tai reppureissaamassa, pystyn rentoutumaan ja elämään hetkessä juuri sen takia että siellä kaikki “normaalielämä” on tavoittamattomissa.
Reissatessa eri maissa ja kaupungeissa et ole osa paikan yhteisöä, eli ei tarvitse katsoa niin tarkasti mitä teet kunhan seuraat maan tapoja. Jos nukkumapaikka ja ruoka on olemassa niin kaikki on hyvin.
Mökillä olet luonnon keskellä, mukana vain toivottavasti ihmiset joiden kanssa haluat viettää aikaa. Taaskaan ei tarvitse välittää kotikaupungin verkostojen välisistä asioista, ja tärkeintä on että nukkumapaikka on kunnossa ja ruokaa löytyy ja sen pystyy lämmittämään.
Se että omat huolet liittyvät lähinnä vaan nukkumapaikkaan ja ruokaan vapauttaa niin paljon aikaa tehdä tai olla tekemättä mitä muuta haluaakaan. Ei tartte stressata ihmissuhteiden päivittämisestä tai xyz koska et yksinkertaisesti voi.
Sivuaa paljon omia ajatuksia pahoinvoinnin syistä. Konstig ei taida tosin ymmärtää mitä hetkessä eläminen tarkoittaa, ainakaan hänen mainitsemansa mindfulnessin näkökulmasta. Se ei tarkoita menneisyyden tai tulevaisuuden ja seuraamuksien huomiotta jättämistä vaan se tarkoittaa sitä että keskitytään siihen mitä juuri tällä hetkellä on ja mitä voin juuri tässä hetkessä tehdä… koska se on ainoa todellisuus. Voit silti juuri tässä hetkessä tehdä asioita jotka vievät sinua parempaan huomiseen ja voit tehdä sen sillä kokemuksella mitä menneisyys on antanut.
