• 41 Posts
  • 110 Comments
Joined 1 year ago
cake
Cake day: June 10th, 2023

help-circle






  • Sananvapaus on suhteellinen mielenkiintoinen juttu, kun sitä aletaan oikeasti puimaan. Se on vapaus, joka monesti vaikuttaa sinuun vasta puheteon jälkeen, mikä ei todellakaan ole mitenkään tavanomaista. Vertauskuvauksellisesti voisi sanoa, että jos esimerkiksi jokamiehenoikeus toimisi kuten sananvapaus, tulisi henkilön mennä ensin johonkin paikkaan ennen kuin hänen oikeuttaan mennä sinne voitaisiin alkaa arvioimaan. Mutta näin se on sananvapauden kanssa. Sä saat kyllä sanoa asioita, mutta vasta tämän sanomisen jälkeen voidaan arvioida että oliko sanominen oikeutettua vai oliko se esimerkiksi kiihoitusta kansanryhmää vastaan, joka omalta osaltaan mitätöi tämän tietyn puheteon laillisuuden.

    Toinen mielenkiintoinen juttu tulee sitten jo siinä, että yritetään määritellä, että mitä sananvapaus oikeasti on. Yksi yleinen ajatus on tietysti se, että sananvapaus on vain valtion ja yksilön (tahi yhteisön, ml. yritykset) välinen juttu, että valtio ei ennakkosensuroi eikä kiellä puhetta ellei se ole joissain rajatuissa parametreissa. Tämä on tunnetusti esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltain liittovaltion käsitys sananvapaudesta, joka on (myös todella tunnetusti) heillä määritelty heidän Perustuslain Ensimmäisessä Lisäyksessä. Mutta tämä ei ole ainoa mahdollinen tapa ajatella ko. konseptia, vaikkakin se onkin isossa osaa ns. Vapaata maailmaa.

    Noh, mites täällä koto-Suomessa. No, kuten artikkeli sanoi, niin Suomessa sananvapauden taso on ihan jees, eikä todellakaan mitään tasoa “mitään ei saa sanoa”. Mutta meillä on Suomessa vieläkin joitain epäkohtia. Esimerkiksi meillä on edelleen olemassa jumalanpilkkalaki nimellä “uskonrauhan rikkominen”, mikä taas omalta osaltaan hankaloittaa uskontojen kritisointia, sillä vastakeskustelija voi vedota ko. lakiin ja yrittää argumentoida, että uskonnon kritiikki onkin uskonrauhan rikkomista, mikä taas rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua.

    Eli, Suomessa on hyvin asiat, eikä todellakaan niin huonosti kuin jotkut haluaisivat uskotella, mutta on vielä parantamisen varaa.




  • Juu, elikkäs näin tunnetusti tietokoneissa talletetaan luvut binäärijärjestelmässä, eli jonkin volttirajan alapuolella yhden binäärinumeron arvo on 0 ja jonkin volttirajan yläpuolella 1. Eli esimerkiksi luku 1101 on sellainen, että jokaisella noista ykkösistä on oma jännitteensä (tai magneettikentän varaus jos kyseessä olisi esimerkiksi vanha kiintolevy, yms.) ja tuo yksi nolla olisi sitten jokin huomattavasti alhaisempi arvo.

    Floatit, tai näin oikeasti suomeksi liukuluvut, ovat eräs tapa tallettaa desimaalilukuja tietokoneilla joka vastaa “tieteellistä merkintätapaa” luvuilla. Eli siinä missä sulla saattaa olla vaikka 1.58 * 10^9, liukuluvut ovat sama idea, paitsi että ne ovat kaksikantaisia, eli tyyliin 1.10110 * 2^-2. Ongelma floateissa varsinkin rahan kanssa on se, että niissä tulee herkästi pyöristysvirheitä. Esimerkiksi tässä ALV:n kohdalla, tuo uusi arvo olisi tarkasti ottaeon 0.255, se kun on kuitenkin 25.5%. Mutta koska tietokoneilla on vain rajattu määrä bittejä käytettävissä näiden lukujen esittämiseen, niin se arvo on oikeasti enemmän tyyliin 0.25499999523162841796875. Tämä saattaa johtaa pyöristysvirheisiin, kun tätä aritmetiikkaa tehdään, joka taas saattaa esimerkiksi vaikuttaa tuotteen hintaan, vaikkakin tässä tapauksessa ongelma olisi varmaankin aika pieni.

    Tämän takia ihmisille yritetään kertoa, että liukulukuja ei saa koskaan käyttää rahan kanssa, vaan että se voidaan esimerkiksi tallentaa tietokoneelle esimerkiksi sentin sadasosan tarkkuudella tai vastaavasti. On olemassa myös muita esityksiä murtoluvuille, kuten se, että talletetaan osoittaja ja nimittäjä kahtena kokonaislukuna ja tehdään aritmetiikka sen mukaan. Mutta floateissa on se, että suurimmassa osassa ohjelmointikieliä niiden käyttö on helppoa ja ne ovat suhteellisen muistitehokkaita ja nopeita, jonka takia niitä käytetään esimerkiksi fysiikassa jossa pieni heitto tyyliin kymmenen desimaalin jälkeen ole enää mitenkään merkittävää.











  • Eiköhän sen nyt kaikki tajunneet, ettei tässä ollut kyse siitä että pakotetaan pakotetaan ottamaan velkaa.

    No voi olla, mutta sanotaan se nyt ihan eksplisiittisesti.

    Se, että miten hyvin se opiskelu onnistuu kun muutenkin todella matalat kuukausitulot tippuu 100 - 150€ on nimen omaan se kysymys. Tilastojen valossa opiskelu oli jo ennestään todella kuormittavaa koska tuet eivät mitenkään varsinaisesti päätä huimaa ja opiskelujen ohessa pitää tehdä töitä – ellei satu saamaan esim. vanhemmiltaan rahaa.

    Luulisi senkin olevan itsestäänselvyys, että tukia laskemalla nostetaan todennäköisyyttä sille, että opiskelijat joutuvat joko ottamaan velkaa tai tekemään enemmän töitä, mikä sekä hidastaa opiskelua että lisää kuormitusta entisestään. Tämä ei pitkässä juoksussa ole järkevää, ellei tavoitteena ole se, että köyhempien perheiden lapset eivät käytännössä pysty juuri opiskelemaan.

    Sanottakoot nyt ensin, että en todellakaan ole opintotukien laskemisen kannalla. Jos mitään, niin niitä voisi kasvattaa inflaation mukana.

    Mä tietyllä tavalla kyseenalaistan tämän koko teesin, että kaikkien tulee voida opiskella akateemisesti riippumatta sosiologisesta asemasta. Että ainoa tapa millä sosiaalista mobiliteettia saadaan aikaan on se, että kaikki ihmiset tungetaan joko yliopistojen tai ammattikorkeiden läpi. Tämä ei ole pelkästään kallista sekä opiskelijoille (opintotuet ja -laina), mutta se on myös kallista oppilaitoksille, mikä esimerkiksi meillä täällä UTU:ssa tarkoittaa sitä, että monissa tiedekunnissa joudutaan pistämään vyötä kireämmälle (mm. vähennetään työpaikkoja sitä mukaa kun ihmisiä poistuu tehtävistä) vaikka tännekkin saatiin Suomen Akatemialta lippulaivarahaa moneen eri tutkimusprojektiin. Tietysti säästötarve ei tule pelkästään opiskelijoita, mutta kuitenkin.

    Eli siis, tuosta kukkaruukusta takaisin asiaan. Mielestäni Suomessa täytyisi olla kolmas tapa kouluttaa ihmisiä siten, että heidät on helppo ottaa töihin, ja siten kasvattamaan omaa sosioekonomista asemaa. Näkisin, että monelle alalle olisi parempi jos ihmisiä ohjattaisiin enemmän oppisopimuskoulutukseen kuin akateemiseen koulutukseen yliopistoissa tai ammattikorkeassa tehtävään koulutukseen. Esimerkiksi että jos yritys tarjoaa ja täyttää (!) N määrän oppisopimuspaikkoja, sille voitaisiin antaa vaikka verohelpotuksia tai jotain vastaavia kannustimia ottaa nuoria opiskelijoita oppisopimuksella oppimaan alasta. Siitä voitaisiin tietysti väitellä, että esimerkiksi skaalautuisiko kannustimiin vaadittavat minimimäärät yrityksen koon mukaan tjsp. mutta ajatus tosiaan olisi se, että annettaisiin nuorille vaihtoehtoinen väylä ns. tavallisen opiskelun ohelle.

    Sivuefekti meidän yliopistofetisismillä on esimerkiksi se, että meillä esiintyy ihan oikeaa tutkintoinflaatiota. Että yhä useammalla alalla, jossa ei välttämättä olisi vaadittu ylempää korkeakoulututkintoa aletaankin sellaista yht’äkkiä vaatimaan, joka taas sulkee ulos monia ihmisiä, jotka eivät tähän ole päässeet. Ongelma on myös siinä, että ihmiset eivät vaan valmistu. Kokemusta on…

    Minkähän takia siitä velasta on sitten niin hirveä ulina?

    Koska velkarahaa käytetään ja käytettiin vääriin asioihin, esimerkiksi kulttuuriin, suurten yritysten yritystukiin, ihmisten pakolla hengissäpitämiseen ihan vaikka kärsimyksestä huolimatta (eutanasia lailliseksi, kiitos), sekä Kreikkaan ja Italiaan. Näin alkuun.

    Kyseessä on myös osaksi vaalislogani.

    Ja no, jos puhutaan veloista niin opintovelka on ihan helvetin hyvänlaatuista velkaa. Todella alhaiset korot, pitkä maksuaika yms. Ja tietysti kotitalouksien velka, mukaanlukien opiskelijoiden velka, eroaa laadullisesti valtionvelasta. Velkapopulismi on vähän meh, mutta ei me toisaalta oikeasti voida vaan jatkaa printtaamalla rahaa. Jos katsotaan historiaan, niin heikot valtiontaloudet ovat johtaneet lopulta aina jonkinlaiseen katastrofiin, varsinkin jos ihmiset alkavat etsimään vastauksia (sekä syyllisiä) ja joku osaa kertoa ihmisille juuri sitä, mitä he haluavat kuulla.