Monet julkisen hallinnon tietojärjestelmähankkeet veivät valtavasti rahaa ja lakkautetaan jo nyt. Viimeisin niistä on poliisin lähes 95 miljoonan euron Vitja.
Toivottavasti selviää et miten noi on epäonnistunu. Onks ne tilannu jotain väärää, onks niille toimitettu jotain väärää vai onks niitä käytetty väärin. Tollasessa prosessissa pitäis määritellä tarkkaan et miten asioiden pitäis toimia, sit sen määritelmän mukaan pitäis tehdä tilaus niin et toimittaja ymmärtää mitä sen pitäis toimittaa. Sit toimittajan pitäis saada tuotettua tilattu asia. Ja lopulta käyttäjien pitäis osata käyttää järjestelmää. Virheet eri kohdissa prosessia näyttää erilaisilta ongelmilta lopullisessa tuotteessa.
Artikkeliin linkattu juttu Rotista antais ymmärtää et vaikka järjestelmä tekee sen mitä pitää, se on suunnattoman monimutkainen kun pitäisi tehdä yksinkertainen kirjaus tai saada yksittäinen tieto ulos. Molemmat on mahdollista tehdä, mut järjestelmä on niin työläs käyttää et se vie paljon aikaa muusta työnteosta. Jos artikkelin lainaus yli sadasta klikkauksesta jonkin asian hoitamiseksi on kirjaimellisesti oikein, ni olis olis kiva saada tietää et miten joku asia voi olla niin kaukana lähtöpaikasta. Jos vaihtoehtoja kullekin klikkaukselle on edes kaksi, sadalla klikkauksella saadaan aikaan kvintiljoona tilaa, joka on noin linnunradan halkaisja metreissä. Ja jos kyse onkin vaikka et jonkun asian syöttämisen yhteydessä pitää hyväksyä erikseen 100 kenttää, niiden automaatio kaipaa automatisointia.
Hätäkeskusjärjestelmä Erica vaikuttaa taas tapaukselta, jossa järjestelmä tekee tilattuja toimia, joihin käyttäjän pitäisi omilla toimillaan puuttua kun ne on väärin. Se taas vois olla koulutuksen puutetta, mut joutuu kans ihmettelemään et miks ne olis tilanu järjestelmän joka tietoisesti tekee riskiarvion väärin ja aiheuttaa tarpeettomia kiireellisyysluokan nostoja.
Apotti oli yksi artikkelin esimerkkijärjestelmä. En olis sekunttiakaan yllättyny, jos sen ympäriltä paljastuu ihan hervoton korruptiohimmeli. Siitä on tullu jo aika erikoisia kommentteja.
Mut, kun viranhaltija on tilannu jotain, kaikkein tärkeintä on saada virhe näyttämään siltä et sitä ei ole olemassa. Joten, voi olla liikaa vaadittu et virheet etsitään ja raportoidaan tulevaisuudessa vältettäviksi. Sen sijaan, samat virheet toistetaan ja järjestelmien toimittajat hieroo käsiään, koska aina voi tuplata tai triplata sovitun summan viimeistään kun virheitä korjataan.
Apotti oli yksi artikkelin esimerkkijärjestelmä. En olis sekunttiakaan yllättyny, jos sen ympäriltä paljastuu ihan hervoton korruptiohimmeli. Siitä on tullu jo aika erikoisia kommentteja.
Juuri tämä korruptio on se osa jota ei ihan kauheasti tuoda ilmi. Korruptio kun on melkein maan tapa mitä tulee julkisiin hankintoihin, mutta jostain syystä selkeästi huono valinta toimittajaksi tai jopa itse toteutukseksi tuodaan esiin digihankinnoissa, mutta ei muissa hankinnoissa.
Historiasta löytyy kyllä esimerkkejä surkeista analoogisista hankinnoista, joista kärsitään yhä. Esimerkkinä Helsingin metro, joka päätettiin jostain syystä kaivaa maapallon ytimen syvyyteen eikä siihen ns. katutason alle, mikä tekee laajentamisesta työlästä ja kallista. Ja kun selvitellään että miksi se syvämetro nyt sitten silloin taannoin valittiin, niin korruptiohan se sielläkin hääräsi.
Esimerkkinä Helsingin metro, joka päätettiin jostain syystä kaivaa maapallon ytimen syvyyteen eikä siihen ns. katutason alle, mikä tekee laajentamisesta työlästä ja kallista. Ja kun selvitellään että miksi se syvämetro nyt sitten silloin taannoin valittiin, niin korruptiohan se sielläkin hääräsi.
Mikäs tämä tarina oli, ei olisi jotain lähdettä josta lukea enemmän? Aina epäsuorasti ihmetyttänyt miksi se metro on siellä parin kilometrin syvyydessä eikä huomattavasti lähempänä maata.
Yksi iso tekijä näissä varmaan on ihan puhtaasti mittakaava ja monoliittinen rakenne. Apotti on tästä varmaan tunnetuin esimerkki, missä yhteen järjestelmään tumpataan kaikki mahdollinen potilastieto hoidon tasosta riippumatta ja kirjausprosessi on yhtä raskas riippumatta siitä tarjotaanko potilaalle buranaa ja 2 päivää saikkua vai tehdäänkö elinsiirtoleikkaus ja samaan soppaan on sotkettu ties mitä ajankäytön resursointia ja kahvinkeitimen tilatietoa.
Ja sitten kun järjestelmät on tuommoisia järkäleitä ja niiden pienetkin muutostyöt aina vuosien prosesseja niin kyllähän sinne rahaa palaa, etenkin kun hankintapuoli on käytännössä täysin yhden toimittajan armoilla ja ota-tai-jätä hinnoittelu ei taida olla halvimmasta päästä. Jossain kohtaa tuostakin pyöri vähän propellihattuprojektia, missä eri komponentit olisi tehty modulaarisesti, jolloin vaikka yksi kokonainen toiminto olisi mahdollista korvata kokonaan toisella koodilla ja kokonaan toisen toimittajan työnä, mutta tässä pitäisi olla hankintapuolella aika rautaisia ammattilaisia huolehtimaan siitä että järjestelmät toimivat keskenään oikein ja että tietosuoja, potilasturva ja muut pikkujutut tulee huolehdittua siinä pienimmässäkin koodinpätkässä.
Ja lisäksi näissä tuntuu usein olevan ainakin osatekijänä uponneiden kustannusten harha. Jos systeemiin on syydetty satoja miljoonia niin pakkohan se on olla hyvä, vaikka se maksaisikin kymmeniä miljoonia vielä lisää ilman varmuutta lopputuloksesta. Ja lisäksi muut perusjutut, eli tilaajaportaan ja suorittavan portaan välinen kommunikaatiokatkos ja muut jutut, mitkä tahtovat tulla eteen ihan joka hankinnassa, tehtiin sitten kiinteistöä, työkaluhankintaa tai softaa.
Itse kauempaa seuranneena sanoisin että vika on isommin osataja puolella ja jossain määrin markkinoiden rakenteessa. Viimeinen on taas pitkälti seurausta ensimmäisestä.
Korruptio suomessa mielletään usein liian yksinkertaisesti jonka seursäauksena se on aina ongelma vain jossain muualla.
Toivottavasti selviää et miten noi on epäonnistunu. Onks ne tilannu jotain väärää, onks niille toimitettu jotain väärää vai onks niitä käytetty väärin. Tollasessa prosessissa pitäis määritellä tarkkaan et miten asioiden pitäis toimia, sit sen määritelmän mukaan pitäis tehdä tilaus niin et toimittaja ymmärtää mitä sen pitäis toimittaa. Sit toimittajan pitäis saada tuotettua tilattu asia. Ja lopulta käyttäjien pitäis osata käyttää järjestelmää. Virheet eri kohdissa prosessia näyttää erilaisilta ongelmilta lopullisessa tuotteessa.
Artikkeliin linkattu juttu Rotista antais ymmärtää et vaikka järjestelmä tekee sen mitä pitää, se on suunnattoman monimutkainen kun pitäisi tehdä yksinkertainen kirjaus tai saada yksittäinen tieto ulos. Molemmat on mahdollista tehdä, mut järjestelmä on niin työläs käyttää et se vie paljon aikaa muusta työnteosta. Jos artikkelin lainaus yli sadasta klikkauksesta jonkin asian hoitamiseksi on kirjaimellisesti oikein, ni olis olis kiva saada tietää et miten joku asia voi olla niin kaukana lähtöpaikasta. Jos vaihtoehtoja kullekin klikkaukselle on edes kaksi, sadalla klikkauksella saadaan aikaan kvintiljoona tilaa, joka on noin linnunradan halkaisja metreissä. Ja jos kyse onkin vaikka et jonkun asian syöttämisen yhteydessä pitää hyväksyä erikseen 100 kenttää, niiden automaatio kaipaa automatisointia.
Hätäkeskusjärjestelmä Erica vaikuttaa taas tapaukselta, jossa järjestelmä tekee tilattuja toimia, joihin käyttäjän pitäisi omilla toimillaan puuttua kun ne on väärin. Se taas vois olla koulutuksen puutetta, mut joutuu kans ihmettelemään et miks ne olis tilanu järjestelmän joka tietoisesti tekee riskiarvion väärin ja aiheuttaa tarpeettomia kiireellisyysluokan nostoja.
Apotti oli yksi artikkelin esimerkkijärjestelmä. En olis sekunttiakaan yllättyny, jos sen ympäriltä paljastuu ihan hervoton korruptiohimmeli. Siitä on tullu jo aika erikoisia kommentteja.
Mut, kun viranhaltija on tilannu jotain, kaikkein tärkeintä on saada virhe näyttämään siltä et sitä ei ole olemassa. Joten, voi olla liikaa vaadittu et virheet etsitään ja raportoidaan tulevaisuudessa vältettäviksi. Sen sijaan, samat virheet toistetaan ja järjestelmien toimittajat hieroo käsiään, koska aina voi tuplata tai triplata sovitun summan viimeistään kun virheitä korjataan.
Juuri tämä korruptio on se osa jota ei ihan kauheasti tuoda ilmi. Korruptio kun on melkein maan tapa mitä tulee julkisiin hankintoihin, mutta jostain syystä selkeästi huono valinta toimittajaksi tai jopa itse toteutukseksi tuodaan esiin digihankinnoissa, mutta ei muissa hankinnoissa.
Historiasta löytyy kyllä esimerkkejä surkeista analoogisista hankinnoista, joista kärsitään yhä. Esimerkkinä Helsingin metro, joka päätettiin jostain syystä kaivaa maapallon ytimen syvyyteen eikä siihen ns. katutason alle, mikä tekee laajentamisesta työlästä ja kallista. Ja kun selvitellään että miksi se syvämetro nyt sitten silloin taannoin valittiin, niin korruptiohan se sielläkin hääräsi.
Mikäs tämä tarina oli, ei olisi jotain lähdettä josta lukea enemmän? Aina epäsuorasti ihmetyttänyt miksi se metro on siellä parin kilometrin syvyydessä eikä huomattavasti lähempänä maata.
Yksi iso tekijä näissä varmaan on ihan puhtaasti mittakaava ja monoliittinen rakenne. Apotti on tästä varmaan tunnetuin esimerkki, missä yhteen järjestelmään tumpataan kaikki mahdollinen potilastieto hoidon tasosta riippumatta ja kirjausprosessi on yhtä raskas riippumatta siitä tarjotaanko potilaalle buranaa ja 2 päivää saikkua vai tehdäänkö elinsiirtoleikkaus ja samaan soppaan on sotkettu ties mitä ajankäytön resursointia ja kahvinkeitimen tilatietoa.
Ja sitten kun järjestelmät on tuommoisia järkäleitä ja niiden pienetkin muutostyöt aina vuosien prosesseja niin kyllähän sinne rahaa palaa, etenkin kun hankintapuoli on käytännössä täysin yhden toimittajan armoilla ja ota-tai-jätä hinnoittelu ei taida olla halvimmasta päästä. Jossain kohtaa tuostakin pyöri vähän propellihattuprojektia, missä eri komponentit olisi tehty modulaarisesti, jolloin vaikka yksi kokonainen toiminto olisi mahdollista korvata kokonaan toisella koodilla ja kokonaan toisen toimittajan työnä, mutta tässä pitäisi olla hankintapuolella aika rautaisia ammattilaisia huolehtimaan siitä että järjestelmät toimivat keskenään oikein ja että tietosuoja, potilasturva ja muut pikkujutut tulee huolehdittua siinä pienimmässäkin koodinpätkässä.
Ja lisäksi näissä tuntuu usein olevan ainakin osatekijänä uponneiden kustannusten harha. Jos systeemiin on syydetty satoja miljoonia niin pakkohan se on olla hyvä, vaikka se maksaisikin kymmeniä miljoonia vielä lisää ilman varmuutta lopputuloksesta. Ja lisäksi muut perusjutut, eli tilaajaportaan ja suorittavan portaan välinen kommunikaatiokatkos ja muut jutut, mitkä tahtovat tulla eteen ihan joka hankinnassa, tehtiin sitten kiinteistöä, työkaluhankintaa tai softaa.
Itse kauempaa seuranneena sanoisin että vika on isommin osataja puolella ja jossain määrin markkinoiden rakenteessa. Viimeinen on taas pitkälti seurausta ensimmäisestä.
Korruptio suomessa mielletään usein liian yksinkertaisesti jonka seursäauksena se on aina ongelma vain jossain muualla.