Itse näen kyllä eron noissa joukkuelajien kansallisissa sarjoissa ja muissa urheilutapahtumissa. Ei niissä edusteta maata vaan sitä joukkuetta. Urheilijat ovat käytännössä vain töissä seuroissa, siinä missä vaikkapa maajoukkuekisoissa ollaan edustamassa maata. Vähän outoa olisi kieltää työluvan omaavaa ihmistä tekemästä palkkatyötään. Miksi urheilijan palkkatyötä pitäisi rajoittaa tiukemmin kuin minkä tahansa muun työntekijän?
Yksilöurheilu taas tipahtaa vähän tuohon välimaastoon. Niissä urheilija yleensä edustaa maataan eikä mitään seuraa. Tämä on ihan rakenteellista monissa lajeissa, maakohtaiset lajiliitot hääräävät siellä taustalla. Tällöin rajoittaminen on enemmän perusteltua, vaikka todellisuudessa työtä se urheilu on myös niissä lajeissa. Teknisesti kuitenkin niissä ei juuri ikinä ole kyseessä työsopimus samalla tavoin kuin kansallisissa joukkueurheilusarjoissa.
Urheilijan rinnastaminen mihin tahansa muuhun työntekijään on hankala vertaus, koska urheiluun kuuluu myös edustukselliset tehtävät. Ei kukaan odota että bussikuski ilmestyisi vaikka rannekellon mainoskuvaukseen, mutta urheilijalle se voi hyvinkin olla osa sen työtä. Silloin kunkin urheilijan viiteryhmällä on väliä ihan eri tavalla kuin muilla työntekijöillä. Joskin ne liitot, jotka on sallinu venäläisten ja valkovenäläisten urheilun sarjoissaan, on varmaan arvioinu päätöksensa vaikutuksen sponsorirahaan neutraaliksi tai jopa positiiviseksi. Onhan niitäkin sponsoreitakin laaja kirjo.
Enemmän tässä olisi kyse siitä että lajiliitot lähettävät viestin ettei näiden maiden käytös ole lajin tai sen liiton arvojen kanssa yhteensopivaa. Vaikka yksittäisellä urheilijalla on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa näiden maiden päätöksiin, on se ainakin parempi vaihtoehto kuin laittaa ukrainalaiset urheilemaan niitä vastaan sotivan maan edustajan kanssa.
Itse näen kyllä eron noissa joukkuelajien kansallisissa sarjoissa ja muissa urheilutapahtumissa. Ei niissä edusteta maata vaan sitä joukkuetta. Urheilijat ovat käytännössä vain töissä seuroissa, siinä missä vaikkapa maajoukkuekisoissa ollaan edustamassa maata. Vähän outoa olisi kieltää työluvan omaavaa ihmistä tekemästä palkkatyötään. Miksi urheilijan palkkatyötä pitäisi rajoittaa tiukemmin kuin minkä tahansa muun työntekijän?
Yksilöurheilu taas tipahtaa vähän tuohon välimaastoon. Niissä urheilija yleensä edustaa maataan eikä mitään seuraa. Tämä on ihan rakenteellista monissa lajeissa, maakohtaiset lajiliitot hääräävät siellä taustalla. Tällöin rajoittaminen on enemmän perusteltua, vaikka todellisuudessa työtä se urheilu on myös niissä lajeissa. Teknisesti kuitenkin niissä ei juuri ikinä ole kyseessä työsopimus samalla tavoin kuin kansallisissa joukkueurheilusarjoissa.
Urheilijan rinnastaminen mihin tahansa muuhun työntekijään on hankala vertaus, koska urheiluun kuuluu myös edustukselliset tehtävät. Ei kukaan odota että bussikuski ilmestyisi vaikka rannekellon mainoskuvaukseen, mutta urheilijalle se voi hyvinkin olla osa sen työtä. Silloin kunkin urheilijan viiteryhmällä on väliä ihan eri tavalla kuin muilla työntekijöillä. Joskin ne liitot, jotka on sallinu venäläisten ja valkovenäläisten urheilun sarjoissaan, on varmaan arvioinu päätöksensa vaikutuksen sponsorirahaan neutraaliksi tai jopa positiiviseksi. Onhan niitäkin sponsoreitakin laaja kirjo.
Enemmän tässä olisi kyse siitä että lajiliitot lähettävät viestin ettei näiden maiden käytös ole lajin tai sen liiton arvojen kanssa yhteensopivaa. Vaikka yksittäisellä urheilijalla on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa näiden maiden päätöksiin, on se ainakin parempi vaihtoehto kuin laittaa ukrainalaiset urheilemaan niitä vastaan sotivan maan edustajan kanssa.