[Tullin pääjohtaja Sami] Rakshitin oma ehdotus tilanteen ratkaisemiseksi on se, että EU:n ulkopuolisten eli niin sanottujen kolmansien maiden verkkokauppojen kanssa kuluttajat eivät saisi enää käydä suoraa kauppaa niin, että tavarat lähtisivät suoraan kolmansista maista paketteina asiakkaille.
Käytännössä Rakshitin ehdotus tarkoittaisi, ettei esimerkiksi Temu voisi toimittaa tuotteita suoraan suomalaisille.
Tämän sijaan Temun ja muiden kolmansien maiden kauppojen pitäisi rakentaa EU-alueelle oma maahantuonti ja varastot, josta tuotteet sitten lähetettäisiin ostajille.
Kolmansia maita on kovin erilaisia, vaikka joku Kiina vie mielellään mitä vaan vaarallistakin kuluttajille, vois olettaa että joku Japani tai Australia on tarkempi tuotteistaan. Pelkän Kiinan tuonnin ohjaaminen EU:n kautta ei varmaan onnistu, kun säännöt pitäisi olla samat kaikille.
Sitten noiden t-paiton ja epäaitojen korujen lisäksi joku voi maahantuoda vaikka sanoma- tai aikakausilehtiä. Niiden kierrättäminen EU-varaston kautta voisi vaikuttaa aika erikoiselta. Mut, muuten vois olla ihan pohdinnan arvoinen avaus.
Ennen sisämarkkinoita, Suomessakin tutkittiin myynnissä olevia tuotteita ettei ne vaaranna kuluttajaa. Nyt se ei onnistu yksittäistuotujen tuotteiden osalta, koska paketti menee kuluttajalle, eikä varastoon, mistä tulli voisi pyytää testikappaleitaan.
Varastoimalla tuotteet EU:n alueelle tulisi samalla pidettyä huoli et niistä on maksettu kaikki tarpeelliset verot ja muut maksut.
Sen sijaan, että verkkokauppa lähettäisi kymmenentuhatta Superman-pakettia suoraan asiakkaille, tuo määrä toimitettaisiin EU:ssa olevaan varastoon. Sieltä viranomaiset voisivat tarkastuksilla tarkastaa tavaran laadun suurissa kaupallisissa erissä.
”Näin voidaan varmentaa laatu. Yksittäisten pakettien kohdalla ei voida.”
Vastaavasti raskasmetallipitoisuudet voi selvittää esimerkiksi polttamalla tuotteen. Sitä ei yksittäisen postipaketin tapauksessa ole tarkoituksenmukaista tehdä, koska tuote tuhoutuu, Rakshit selittää.
Tukes tutkii Suomessa myynnissä olevia tuotteita riskiperustaisesti. Riskiarvio voi perustua aiempiin kokemuksiin, ilmoituksiin tai EU:n yhteiseen tietokantaan. Tukes tutkii siis tuotteita, jotka on valmistettu Suomessa tai suomalainen yritys on maahantuonut ne ja ne on myyty Suomessa. Joku yrityksen työntekijä, joka tuntee Suomen lainsäädäntöä ja olosuhteita, on pitänyt tuotetta kädessään ja päättänyt että sitä voi myydä kuluttajille. Eli kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta kuitenkin Tukesin vaarallisten tuotteiden listalla on paljon tuotteita, joiden ei olettaisi olevan siellä. Siellä on suurten yritysten, kuten SOK:n ja Keskon myymiä tuotteita. Sitten on, ei ehkä yllättäen, Verkkokaupan, XXL:n, Marimekon, Bauhausin ja Lidlin myymiä tuotteita. Tuotteiden vaarallisuus vaihtelee, on sähköiskun ja tulipalon vaaraa, tukehtumisvaaraa, kemiallista vaaraa ja muuta.
Nyt sit, tuotteita tulee myös suoraan Kiinasta, ne on itte valmistanu ne siellä, mut ne ei välttämättä tunne meidän turvallisuuskulttuuria ollenkaan tai ei välitä siitä. Ne kuitenkin muistaa leimata tuotteensa CE-merkinnällä, ettei kuluttaja heti tajua et sitä on huijattu. Sit kuluttaja myrkyttää itsensä, koska iholle menevässä tuotteessa oli siihen käyttöön sopimattomia kemikaaleja. Tai sytyttää talonsa tuleen sähkölaitteella. Tai vauva tukehtuu leluun. Tai kuluttaja saa sähköiskun laturista.
Ongelma on moninkertaistunut, koska siinä missä aiemmin oli useammin mahdollista että joku Suomessa katsoo tuotetta ja huomaa ettei se ole sellainen minkä voi myydä kuluttajalle, tai ainakin Tukesilla oli mahdollisuus tutkia tuote. Nyt tuote tulee suoraan kuluttajalle, eikä kuluttaja yleensä osaa ollenkaan arvioida onko vaikka korussa raskasmetalleja tai onko laturi turvallinen käyttää.