Tuli taas juhannuksena käytyä Itä-Suomessa isän vanhalla kotipaikkakunnalla ja kyllähän se aika kuihtuvaa seutua on. Juhannuksena toki oli tavallista enemmän ihmisiä liikkeellä, luultavasti pääsääntöisesti kesämökkiläisiä.
Kirkonkylällä pisti silmään, että liikennettä oli todella vähän ja ihmisten keski-ikä korkea. Autokannasta voi sanoa sen verran, että Tesloja ei näkynyt ja keskimäärin liikenteessä oli vanhempia autoja kuin pääkaupunkiseudulla. Auto tuolla on kuitenkin pakko omistaa, sillä palveluita ei juuri ole eikä joukkojen puuttuessa joukkoliikennettäkään.
En uskalla luvata alueelle kovinkaan ruusuista tulevaisuutta. Nykyisellä väestönkehityksellä en pitäisi varmana, että edes kirkonkylässä kannattaa jatkossa pitää ruokakauppaa ja alakoulua, jotka sieltä vielä löytyvät. Syrjäisemmistä kylistä viimeisetkin koulut ja kaupat lähtivät 2000-luvun alkupuolella. Itä-Suomessa on vielä erityishaasteena pitkät etäisyydet kasvukeskuksiin ja se, että moni yritystoiminta on ollut enemmän tai vähemmän riippuvainen venäläisistä matkailijoista.
Tämä on kyllä hyvä pointti.
Kaakkois-Suomessa huomaa mielestäni myös selkeästi yliopiston vaikutuksen. Yliopistokaupunki Lappeenranta on onnistunut pysymään elinvoimaisena ja väkiluvultaan vakaana kun taas Kymenlaakson suurimpien kaupunkien Kotkan ja Kouvolan, joissa kummassakaan ei ole yliopistoa, väkiluvut ovat romahtaneet.