Trumpin yritys viedä maa pois Natosta johtaisi Yhdysvalloissa todennäköisesti pitkään oikeustaisteluun.
Euroopan puolustus ei todellakaan voi odotella vuosien oikeussalidraaman kanssa samalla, kun monen maan tiedustelupalvelut varoittelevat Venäjän aikeista hyökätä eurooppalaiseen Nato-maahan.
Yhdysvaltojen epävarma liittolaisuus vie kuitenkin Euroopalta melkein kokonaan sodan äärimmäisen aseen: ydinasepelotteen. EU-maista vain Ranskalla on pieni ydinasearsenaali, joka kalpenee tyystin Venäjän valtavan ydinasemäärän rinnalla. Myös Nato-maa Britannialla on niin ikään pienehkö ydinasearsenaali.
Ei siis ole ihme, että Euroopassa on viimein alettu puhua yhteiseurooppalaisesta ydinasepelotteesta. Viimeistään hanat aukaisi viime viikolla saksalainen parlamentaarikko Katarina Barley sanomalla, että EU:n omaa ydinasetta pitää harkita.
Kun presidentinvaaleissa kiisteltiin siitä, saisiko Suomen kautta kuljettaa tai varastoida ydinaseita, oltiinkin Suomelle tyypillisesti käymässä liian myöhään jo vanhentunutta keskustelua.
Oikea kysymys on, pitäisikö meillä olla oma ydinase yhteistyössä muun Euroopan kanssa?
Jos EU haluaa olla isojen poikien pöydässä tasavertaisena Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, olis aika erikoista et EU:lta puuttuis yksi suurvallan merkittävimmistä työkaluista.
Voi vaan kuvitella kuinka hankala keskustelu ydinaseen hankkiminen olisi EU:ssa, vaikka aseen olemassaolon tarve olisi täysin kiistaton, esimerkiksi sen jälkeen kun Venäjä on käynyt valloittamassa paloja parin EU:n periferian jäsenmaalta. Vois olettaa et näin EU:n jäsenmaan maakamaralla käytävää sotaa edeltävänä aikana keskustelu vielä hankalampi. Sen jälkeen voi olla liian myöhäistä.
Ehkä EU:ta parempi taho käymään tämä asia läpi olis Nato. Vaikka Yhdysvallat käytännössä katoais Natosta, se on kuitenkin ainoa organisaatio Euroopassa, joka pystyy koordinoimaan yhteisen puolustuksen. EU:n rooliksi jäisi pysyä pois tieltä. Natokin joutuisi toimimaan vain niiden jäsenmaiden voimalla jotka yhä haluaa vastustaa Venäjää.
Sinänsä sillä ei enää oikein ole niin väliä kumpi Yhdysvalloissa voittaa presidentinvaalit, koska pelkkä vaara siitä et luottamus tukeen on menetetty, pitäis riittää siihen et suunnitelmat menee uusiksi. Ehkä jos Biden voittaa ja samalla molempien kongressin voimasuhteet siirtyy presidentin taakse, vois olettaa et tilanne ei kelpaa yhdysvaltalaisille äänestäjillekään. Mut ne kuitenkin äänestää omissa vaaleissaan omista syitään, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä omaa maata laajemman kuvan kanssa, ni kaukaisten maiden puolustushuolet ei välttämättä ole niillä kovin korkealla äänestyspäätösten valintakriteereissä.
🇫🇷 Relevattia musiikkia EU:n omalle ydinaseelle. 🇫🇷
Vitsit sikseen, olisi ihan helvetin hyvä, että EU/NATO:ssa olevat EU-maat panostavat omaan puolustukseensa. Tietysti se on todella helppoa sanoa täälltä, koska me kuitenkin tehdään näin Suomessa, kuten tekevat Viro, Latvia, Liettua, Puola yms. Eli periaatteessa olisi hyvä jos saataisiin esimerkiksi Saksaa taas aseistettua edes sen verran, että Bundeswehr ei olisi mikään naurun asia vaan ihan oikein varteenotettava armeija. Ei siinä välttämättä tarvitse mitään sotilastyötä fetišoivaa kulttuuria, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta kyllä sitä voisi yrittää edes jotenkin parantaa sen urapolun imagoa myös tuollakin.
Mä en ihan tiedä, että mitä me EU:ssa sitten oikeastaan tehtäisiin ydinaseella sinänsä. Ehkä uhiteltaisiin Venäjää, mutta Venäjää nyt uhittelee vaikka paperilentokoneella. Ja no, kuten sanottua, enempien ydinaseiden hankkiminen EU:lle olisi aika suurella todennäköisyydellä poliittista itsemurhaa kaikille niille, ketkä sitä ajaisivat. Vaikka se tekisikin Ranska, jolla tietysti on tietotaitoa tästä asiasta eniten Unionissa. Plus se, mitä tapahtuisi jos EU-jäsenmaat jättäisivät ydinsulkusopimuksen tämän edistämiseksi. Hakala ongelma tämä.
Itse olen ihmetellyt suomettumisen jämiä; keskustelussa ei ole ollut lainkaan mukana vaihtoehtoja valmistautumisesta rakentamaan oma ydinase lyhyehkössä ajassa, oma ydinase tai ydinaseen omaamisen tekeminen epämääräiseksi.
Useammasatakin syystä itse kallistun näiden osalta ei vaihtoehdon kannalle. Mutta olisi mukava saada esimerkiksi kustannusarvioita. Voi olla että keskustelun pitäisi olla pitkälti akateemista strategispolittiisista syistä, mutta se pitäisi käydä
